Masaliisa ihmemaassa

Olen 43-vuotias nainen, kolmen lapsen äiti sekä vaimoihminen. Rakastan laittaa ruokaa aina välillä. Olenkin kutsunut itseäni ruuallarakastajaksi. Miehelleni totesin, että siinä vaiheessa kun tarjoilen hänelle eineksiä, kannattaa olla varpaillaan. Vaikka arkisessa kokkailussa ei aina ole hohtoa, eikä myöskään silloin, kun kaikki menee päin prinkkalaa, niin useimmiten nautin siitä.

Jotkut sanovat, että kokin tunnistaa siitä, että onnistumisprosentti on suurempi. Minulla epäonnistumisia tulee rutkasti. Annan sen itselleni anteeksi, sillä saatan kokeilla kesäkurpitsasta tehtyä piirakkapohjaa hakematta siihen edes reseptiä. Perheessäni onkin nähty yhtä jos toista. Kaikesta he eivät välttämättä ole niin kiitollisia, paitsi mieheni, jolle lähes kaikki tekeleeni laskevat alas. Arvostan häntä myös tästä syystä. Joskus kuitenkin onnistun niin, että pystyn itsekin myöntämään sen. 

Syön gluteenittomasti. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta myös ne huonot. Jos satun saamaan jossain hyvää pizzaa, se saa minut liikuttumaan kyyneliin saakka. Kaikki keliakiaa sairastavat luullakseni tietävät tuon ilon. Voisinkin luonnehtia itseäni täydellisen pizzan metsästäjäksi. Tähän mennessä ne parhaat pizzat on saatu Italiasta, mutta olen saanut myös Espanjasta varsin mallikkaan version.

Rakastan matkustamista. Kärsin myös kroonisesta matkakuumeesta. Ja minulla pitäisi olla aina jotain, mitä odottaa. Voisin jopa todeta, että odotus ja suunnittelu sekä haaveilu on parasta. Tai no, lähes parasta. Osittain yhteisestä intohimosta matkailuun olemme hankkineet Espanjasta, Torreviejan kupeesta pienen kerrostaloasunnon. Kauan haaveilimme kesämökistä, mutta tiedättekö mitä? Kerrostaloasunto Espanjassa on paljon halvempi kuin mökki Suomessa. Nykyään siis matkaamme pääsääntöisesti tuonne. Tai no, tällä hetkellä ei tietenkään päästä, kuten ei kukaan muukaan. 

Tässä minusta lyhyesti, jos joku sattuu tänne eksymään.

Terkuin, masaliisan tekijä

ps. Jos mietit, mitä masaliisa tarkoittaa, niin kotiseuduillani mokkapaloja kutsutaan tällä nimellä. Entinen kollegani totesi kerran tuota herkkua tarjoiltuani, että tuossa olisi hyvä blogin nimi. Ihmemaa tässä koskee niin oikeita maita, mutta myös gluteenitonta elämääni. Joten paljon kiitoksia :)

Kuva lähirannalta Espanjasta. Oi, miten kaipaan tänne!